29.10.2017

J.S. Bach: Messu h-molli

pe 3.11.2017 klo 19 Helsingin tuomiokirkko

OSTA LIPPU

Cantores Minores
Helena Juntunen, sopraano, Monica Groop, altto,
Niall Chorell, tenori, Tommi Hakala, basso
Suomalainen barokkiorkesteri
Joht. Hannu Norjanen
Liput (sis. Ticketmaster Suomen käsittelykulut): 65, 50/40, 30/25, 15 e (numeroidut rivit)
Ticketmaster Finlandin (www.ticketmaster.fi) lippukaupat ja tuntia ennen ovelta
(konsertin kesto n. 2 h 30 min; ei väliaikaa)

HUOM! Teos esitetään myös to 2.11.2017 klo 19 Porvoon Taidetehtaalla - OSTA LIPPU!

Kaiken musiikin perusta B-A-C-H

Johann Sebastian Bach on kiistatta ottanut paikkansa
musiikkikirjallisuuden kaanonissa. Tärkeitä kirkkopyhiä juhlitaan jatkuvasti
hänen musiikillaan, ja musiikkioppilaitokset korkeakouluja myöten vaativat
kokelailta tutkinnoissa pakollisena osana Bachin teoksia. Nimestä B-A-C-H on
sävelletty valtava määrä toinen toistaan kunnianhimoisempia kappaleita, ja
jotkut innokkaimmat tutkijat näkevät hänen sävellyksissään jopa tähtikarttoja,
salattuja pyhiä numerosarjoja ja ilmoituksia viimeisestä tuomiosta. Bachin hahmo
on aikojen saatossa muotoutunut eräänlaiseksi uuden ajan pyhimykseksi. Hän on
silmissämme suuri nero ja virtuoosi, ahkera ja nöyrä kristillisten hyveiden
esikuva. Tämänkaltaista kunnioitusta ei ole yksikään toinen säveltäjä vielä
nauttinut, ja vielä nykypäivänäkin Bachin merkitys musiikkiyleisölle on hyvin
vahva. Kapellimestari Hannu Norjanen tunnustaa: ”Bach on aina ajankohtainen,
koska Bachin ainutlaatuinen musiikki ja sävelkieli pitää sisällään myös sitä
myöhemmän musiikin ainekset. Bachin musiikki on oikeastaan musiikin perusta.”

KAIKKIEN AIKOJEN SUURIN KIRKKOMUSIIKKITEOS

Bachin musiikin elpymisessä korostuivat voimakkaasti hänen suuret
kirkkomusiikkiteoksensa, eikä vähiten Messu h-molli, jota jotkut tutkijat
pitävät musiikinhistorian kirkkaimpana kruununjalokivenä. Tässäkin on historia
heittänyt veikeästi häränpyllyä, sillä kyseistä opusta ei Bachin aikana – eikä
pitkään sen jälkeenkään – esitetty missään kokonaisena teoksena, saati messuna.
Se oli sävelletty latinankieliseen ordinariumtekstiin, jolle ei ollut mitään
käyttöä luterilaisessa kirkossa. Kansankielisenäkin se olisi ollut liturgiseen
käyttöön aivan liian pitkä. Lisäksi epäilyjä teoksen yhtenäisyydestä herättää
se, että messun eri osat ovat tyyliltään ja kokoonpanoltaan varsin erilaiset.
Jotkut kuoro-osuuksista on kirjoitettu vakavaan arkaaiseen tyyliin, joka
orkesterisäestystä lukuunottamatta lähentelee katolisen kirkon virallista,
renessanssista asti periytyvää stile anticoa. Jotkut aarioista taas ovat
hyvinkin kepeitä ja galantteja, muistuttaen paradoksaalisesti ajan liberaalia,
oopperallista tyyliä, jota Bach kutsui ”herttaiseksi dresdeniläisrenkutteluksi”
ja jota hän elämänsä läpi halveksi.
J. S. Bachin Messu h-molli on itse asiassa koottu osista, jotka ovat syntyneet yli
kahdenkymmenen vuoden aikana. Puolet teoksen musiikista on johdettu olemassa olevista
prototyypeistä, lähinnä kantaateista, ja lähes kaiken muun oletetaan olevan
samaan tapaan parodista materiaalia – jo sävellettyä musiikkia sovitettuna uuteen tekstiin ja soitinnukseen.

CANTORES MINORES JA BACH

Bachin suurten teosten, passioiden, oratorioiden ja messujen
esittämisestä Helsingin tuomiokirkossa on vuosikymmenten aikana vakiintunut
Vuosisadan Kulttuuriteko -palkinnon saajaksi ehdolla olleelle Cantores Minores -kuorolle vankka perinne.
Poikakuoro on eittämättä yksi maamme tärkeimmistä ja ahkerimmista Bachin musiikin airueista.
Ei ole myöskään sattumaa, että Cantores Minores on jo yli viidenkymmenen vuoden ajan
järjestänyt ansiokkaasti nimenomaan Bachin musiikille omistettua festivaalia.
”Poikakuorolle Bachin musiikki on keskeinen osa ohjelmistoa ja pojat
kasvavat Bachin musiikin myötä. Pojille Bach tuntuu olevan se ykkönen ja
H-mollimessu se paras biisi”, Norjanen toteaa.